Nöyrä maailmantähti herkistää paatuneimmankin mielen- ja minut

Reipas iltalenkki järven rannalla, päälle tiukka lihaskuntotreeni ja huolelliset venyttelyt. Sokeritasapaino kuntoon maittavalla iltapalalla, jonka jälkeen oliivintuoksuinen vaahtokylpy puhdistaa kehon ja mielen kuluneen päivän rasituksista. Vielä viimeinen vilkaisu tärkeimpiin sosiaalisiin medioihin ennen nukkumaanmenoa. Maailma näyttää pyörivän samaan tahtiin, voin siis hetkeksi ummistaa siltä silmäni. Aamulla on taas edessä aikainen herätys: keskeneräiset raportit on saatava valmiiksi, muuten aikataulut pettävät pahasti.

Tässä kohtaa on ehkä syytä pysähtyä hetkeksi. Ei, kyseessä ei ole ote nuoren kokoomusministerin päiväohjelmasta, vaan kuvaus tuiki tavallisen tiedottajaharjoittelijan hieman erilaisesta arki-illasta. Viime viikolla aloin kauniiden kesäiltojen innostamana tarkastella uutta kotiseutuani kevyen lenkkeilyn muodossa, mikä toisaalta osoittautui varsin avartavaksi kokemukseksi mutta mikä samalla pisti myös viime aikoina liikuntaa karttaneen kropan lujille. Venyttely ei rentouttanut tarpeeksi, eikä saunakaan jostain syystä houkutellut...hhmmm...

Vajaan parinkymmenen minuutin päästä löysin itseni kylpyammeesta vaahtokuplien keskeltä. Parin viikon sisään jouduin luopumaan jo toisesta "Mä en oo koskaan"-peliä varten varaamastani valttikortista. En ollut koskaan ennen käynyt vaahtokylvyssä, saati sitten että olisin itse sellaisen itselleni valmistellut! Pakko kuitenkin myöntää, että kokemus oli kaikin puolin miellyttävä: olo oli kylvyn jälkeen äärimmäisen rentoutunut ja seesteinen, mikä toisaalta saattaa osittain johtua myös janojuomaksi nautituista kylmistä oluista. Sen verran Merihaka minussa kuitenkin edelleen sykkii, että olin osannut varata kaksi tölkkiä paikallista Pripps Blå-olutta jääkaappiin. Kylvystä noustuani päätin ihan varmuuden vuoksi tyhjentää sen toisenkin, lähinnä miehisyyden rippeet säilyttääkseni.

Kesäkuun helteiden keskellä elämä Tukholmassa on muilta osin jatkunut hyvin pitkälti samankaltaisena. Työ on edelleen todella mielenkiintoista ja haastavaa, mutta pitkien työpäivien jälkeen kaupungilla kuljeskelu ei ole päällimmäisenä mielessä. Onneksi kotikunnassamme Sollentunassa, joka sijaitsee noin varttitunnin junamatkan päässä Tukholman keskustasta, on mukavia lenkkeilyreittejä ja paljon hienoja maisemia, joista hiljattain PhotoShopin saloihin perehtynyt valokuvaajan alku voi ammentaa inspiraatiota. En väitä hallitsevani kuvankäsittelyä vielä mitenkään hyvin, mutta silti ohjelman parissa saa helposti vierähtämään parikin tuntia.

Valokuvauksesta puheen ollen, viime viikon torstaina kirosin itsekseni useampaankin kertaan sitä, etten ollut aamulla ottanut kameraa mukaani. Työkaverini olivat illalla menossa Gröna Lundin huvipuistoon katsomaan Bryan Adamsin konserttia, ja lyhyen harkinnan jälkeen päätin myös itse liittyä seuraan. En ollut asiasta mitenkään erityisen innoissani, hyräilin vain mielessäni Summer of 69´- hittiä ja yritin muistella nimeltä joitain muita kanadalaistähden kappaleita. Näin jälkeenpäin hävettää tunnustaa, että en muistanut tuolla hetkellä yhtäkään. Olin menossa paikalle lähinnä siksi, että halusin ostaa 20 euroa maksavan Gröna Kortin, jolla pääsee katsomaan kaikkia kesän aikana Gröna Lundissa järjestettäviä konsertteja. Ensi viikolla vuorossa on muuan Flogging Molly, mutta ei siitä tässä vaiheessa sen enempää. Tuo torsai-ilta nimittäin jää ikuisesti mieleeni yhtenä parhaista livekeikoista, mitä olen koskaan todistanut.

Adams bändeineen soitti yli kahden tunnin setin, hittiä hitin perään. Jo parin kappaleen jälkeen häpesin silmät päästäni sitä, etten ollut hoksannut noiden klassikoiden olevan Adamsin käsialaa. Mutta mikä teki kokemuksesta vielä mieleenpainuvamman oli se tyyli, jolla tuo 60 miljoonaa levyä myynyt maailmantähti viihdytti yleisöään. Upeaäänisen legendan huikea karisma yhdistettynä energisyyteen ja pitkän kokemuksen tuomaan varmuuteen saivat kylmät väreet virtaamaan kehoni läpi koko tuon kaksituntisen spektaakkelin ajan. Ja kaikesta tästä huolimatta Adamsista huokui vielä nöyryys! Ei merkkiäkään ikääntyneen rocktähden diivailusta, vaan mies silminnähden nautti lavalla olosta ja otti yleisönsä huomioon joka hetki. Tuon elävän legendan esiintyminen ja olemus oli hyvin samankaltaista kuin hänen musiikkinsa: aitoa ja kikkailematonta, mutta samalla yleisön syvimpiin tunteisiin vetoavaa. Hieno keikka ja hieno ilta, josta onneksi jäi muistoksi valokuvia niiltä fiksuilta kavereilta, jotka ottivat kamerat mukaansa.

Ensi viikko onkin jälleen vajaa viikko, mutta tekemistä riittää silti niin töissä kuin töiden ulkopuolellakin. Tiistaina ohjelmassa on siis kauan odotettu ensikohtaaminen Flogging Mollyn kanssa, ja keskiviikkona tarkoituksena on vallata Råsundan jalkapallostadion. Kyseessä on Ruotsin pääsarjassa pelaavan Tukholman AIK:n kotiottelu, mistä on myös lupa odottaa mieleenpainuvaa kokemusta. Länsinaapurit suhtautuvat Kuningas Jalkapalloon huomattavasi intohimoisemmin kuin me suomalaiset, minkä sain kantapään kautta kokea myös kesäkuun alun EM-karsintaottelun jälkeen. Onneksi en sentään mennyt paikan päälle katsomaan tuota Zlatan-showta. TV:n ääressä kärsimisessä oli ihan tarpeeksi, mutta se oli sentään ilmaista.

Aika vierii eteenpäin hurjaa tahtia, mistä omalta osaltaan muistutti viimeviikkoinen matkakortin lataus. Kahdeksankymmentä euroa meni taas sen sileän tien, mutta asian on jo jollain tasolla oppinut hyväksymään. Maassa maan tavalla ja niin edespäin.

Ensi viikolla on jo juhannus, ja siitä kahden viikon päästä onkin edessä kolmen viikon kesäloma. Tuota ennen aion kuitenkin vielä ottaa kaiken irti Tukholman kesän tarjonnasta ja mahdollisuuksien mukaan myös raportoida kokemuksistani blogin välityksellä. Nyt kutsuu taas lenkkipolku, mutta vaahtokylvyn taidan tällä kertaa jättää väliin. Oluet ovat loppu.