Ruotsiin ja takaisin

Vielä nelisen viikkoa sitten takataskusta löytyi varma keino saada piste "Mä en oo koskaan"-pelissä: 25-vuotiaana ja kaksi vuotta Helsingissä asuneena olin edelleen kaveripiiristäni ainoa (kenties ainoa ihminen koko Suomessa ylipäätään) joka ei ollut koskaan käynyt Tukholmassa. Tämä pieni faktanpoikanen on herättänyt kanssaihmisissä suurta ihmetystä jo vuosien ajan, joten ajattelin hoitaa asian kerralla kuntoon: ei mitään päiväristeilyä ja lyhyttä piipahdusta paikalliseen Burger Kingiin, minä muutan Tukholmaan asumaan kesäksi! Asiaa tosin hieman helpotti työharjoittelupaikka ja sen myötä järjestynyt asunto.

Odotellessani tänään iltapäivällä helteisellä T-centralenilla paikallisjunaa tajusin yhtäkkiä, että olen kohta asunut Tukholmassa jo täyden kuukauden. Saavuin kaupunkiin toukokuun alussa suorittamaan neljän kuukauden mittaista työharjoittelua Studentumilla, ja näin aikaansaavana miehenä aloitin saman tien bloggaamisen :) Melkeinpä joka ilta on ollut tarkoitus kirjoittaa se ensimmäinen rivi, mutta aina vain on löytynyt jotain parempaa tekemistä. Tänään kuitenkin alkoi kolmen päivän viikonloppu, kiitos maanantaisen kansallispäivän, joten näin perjantai-iltana voi uhrata muutaman minuutin omien ajatusten purkamiseen (aikaahan liikeni nyt ainoastaan siksi, että San Marino-Suomi ottelun streemaus ei onnistunut ilman rakettitiedettä hipovaa koodaamista).

Tähän saakka kokemukset rakkaan länsinaapurimme pääkaupungista ovat olleet erittäin positiivisia. Kevät ja alkukesähän on kaunista aikaa melkeinpä missä tahansa, mutta Tukholmassa auringonpaiste ja puiden vihreys tuntuu vielä hieman tavallista kirkkaammalta. Itse asiassa sama pätee lähes kaikkeen, mitä olen kaupungissa tähän saakka ehtinyt nähdä: kaikessa on paljon samaa kuin Suomessa, mutta täällä asiat vain vaikuttavat olevan vielä vähän paremmin. Kadut ovat puhtaampia, ihmiset pukeutuvat paremmin ja sodan melskeeltä säästynyt kaupunki hehkuu vanhoine rakennuksineen entisajan romantiikkaa.

Toki vuodenajalla on ollut suuri merkitys mielipiteeni muodostumisessa, en jaksa uskoa että talvella lumi olisi täällä yhtään sen valkoisempaa...vaikka ei sitä toisaalta tiedä, nyt puhutaan kuitenkin maasta jossa ihmiset hävityn lätkäfinaalin jälkeen tarjoavat kierroksen, katsovat suoraan syvälle silmiin ja sanovat: "Te olitte parempia, ansaitsitte voittonne. Se on teille tärkeämpää kuin meille". En ole vielä ihan päättänyt, pitäisikö tuosta viimeisestä kommentista loukkaantua.

Tässä vaiheessa todettakoon kuitenkin, etteivät suinkaan kaikki Tre Kronorin kannattajat sulattaneet tappiota yhtä esimerkillisesti. Pyörälän 5-1 maalin jälkeen pubissa alkoi kymmenen minuutin sisään kolmas tappelu, jonka tunsivat nahoissaan niin baarin pöydät kuin myös tuo tuntematon Leijonien paitaan verhoutunut mies, joka paristakin yrityksestä huolimatta ei ryhtynyt analysoimaan ottelun kulkua allekirjoittaneen kanssa...


Muistelemisen arvoisen penkkiurheilukokemuksen lisäksi Tukholma on tehnyt vaikutuksen myös muilla osa-alueilla. Kaunis arkkitehtuuri yhdistettynä modernin suurkaupungin sykkeeseen nostaa hymyn kenen tahansa nuoren seikkailijan huulille, enkä vielä ole edes päässyt kunnolla kokemaan paikallista yöelämää. Kuuleman mukaan illanviettomahdollisuuksian löytyy jokaiseen makuun, mutta kokematon kävijä voi hyvinkin herätä aamulla taskussaan huomattavasti keventynyt lompakko. Jo sisäänpääsystä saa pulittaa kruunuja puolikkaan päivän palkkaa vastaavan summan, joten ainakin tähän saakka hurvittelu on rajoittunut em. lätkäfinaalin seuraamiseen paikallisessa pubissa.

Visan vingutusta on hillinnyt myös se, että julkisen liikenteen käyttö on järkyttävän kallista Helsinkiin verrattuna. Stadissa tsetin saa kuukaudeksi 20 eurolla, mutta täällä matkakortista saa pulittaa nelinkertaisen summan! Tiliotteen tarkistamisesta lähtien olen harkinnut pyörän hankkimista, mieluummin poljen vaikka kaatosateessa kuin käytän vähät säästöni kahteen päivittäiseen junamatkaan.


Seuraava tavoite tarkemman kaupunkiin tutustumisen ohessa on luonnollisesti kielitaidon parantaminen. Lukion jälkeen toista kotimaista ei juuri ole tullut käytettyä, ja tähän saakka puhuminen on rajoittunut satunnaisiin kahden sanan murahduksiin kassan myyjille. Luetun ja kuullun ymmärtäminen on kyllä tässä vajaan kuukauden kuluessa parantunut jo kuin itsestään, mutta puhuttaessa kieli vaihtuu aivan liian helposti englanniksi. Eihän ruotsi mikään vaikea kieli ole, täytyy vain uskaltaa ottaa ne kompuroivat ensiaskeleet ja alkaa höpöttämään.

Nyt edessä on tosiaan pitkä viikonloppu, ja paikallinen pekkapouta on ollut ennustuksissaan sen verran vakuuttava että ohjelmassa on auringonpalvontaa ja mahdollisesti myös talviturkin heittäminen. Lisäksi tarkoituksena on myös saada jalat liikkeelle ensi viikon juoksutapahtumaa varten, valmistautuminenhan kannattaa aloittaa hyvissä ajoin...no mutta, pääasia on joka tapauksessa rentoutuminen! Mielenkiinnolla odotetaan mitä kansallispäivää juhlistavalla Tukholmalla on tarjota uteliaalle naapurimaan edustajalle!